Kannanotto toteutumattomista oikeuksista

Peruspalvelut

1.

Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Tästä velvollisuudesta suoriutuakseen kunnan on välttämätöntä tehdä kattava hyvinvointia edistävä toimintasuunnitelma.

Nykyisen (uusi lastensuojelulaki astuu voimaan vuonna 2008) lastensuojelulain (4§ ja 6 §) ja asetuksen (1 § ja 2 §) mukaan:

•  Kunnan on huolehdittava siitä, että lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää ottaen huomioon asetuksen 2 §:n mukaan eri vuorokauden ajat.

• Sosiaalilautakunta tai vastaava toimielin hyväksyy yleiset perusteet ja ohjeet lautakunnan alaisen lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Asiakirja konkretisoi kunnan lastensuojelupolitiikan käytännön toteuttamisen laadun ja tehokkuuden.
• Toimielimen ja kunnan muiden viranomaisten on seurattava ja kehitettävä lasten ja nuorten kasvuoloja sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä.
• Toimielimen on välitettävä tietoa lasten ja nuorten kasvuoloista ja sosiaalisista ongelmista sekä annettava asiantuntija-apua muille viranomaisille samoin kuin kunnan asukkaille ja kunnassa toimiville yhteisöille.

Lisäksi asetuksen (2§) mukaan sosiaalilautakunnan on lastensuojelua järjestäessään oltava tarvittaessa yhteistyössä kunnan ja sen osa-alueiden eri toimintayksiköiden ja viranhaltijoiden samoin kuin muiden kuntien ja kuntainliittojen sekä muiden palveluja järjestävien yhteisöjen ja laitosten kanssa riittävien palvelujen ja asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnassa. Perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua järjestäessään kunnan on huolehdittava siitä, että palveluja on tarvittavassa laajuudessa saatavissa niinä vuorokauden aikoina, joina niitä tarvitaan.

Vuoden 2005 tehdyn lapsipolitiikan kuntakyselyn mukaan 40 % kyselyyn vastanneista kunnista toimi lastensuojelulain velvoitteen mukaisesti. 

2.

Läänien peruspalvelujen arviointi 2006 osoittaa mm. että alueelliset erot perusopetuksen jälkeisessä koulutukseen sijoittumisessa, nuorten työpajatoiminnan tarjonnassa ja kirjastopalvelujen resursoinnissa ovat suuret.

Sijaishuolto

•  lapsen oikeus elinolosuhteidensa säännölliseen tarkastamiseen ei toteudu

• sijaishuollossa olevien lasten tarve erityisopetukseen ei toteudu ja erityisopetuksen tarjonnassa on suuria alueellisia eroja
• lapsen oikeus pitkäaikaisiin, turvallisiin ihmissuhteisiin ei toteudu varhaiskasvatuksessa eikä nykyisellään kaikkialla sijaishuollossakaan
• maahanmuuttajalasten erityistarpeita ei sijaishuollossa kyetä ottamaan riittävästi huomioon
• lasten/lapsiperheiden palvelujen saatavuudessa on suuria alueellisia eroja
• lastensuojelun piirissä olevien lasten mahdollisuus perhehoitoon ei toteudu, minkä vuoksi perhehoitolaki on uusittava
• varhainen avun/tuen saamisessa on suuria alueellisia eroja
• ennaltaehkäisevä lastensuojelu / perheiden suojelu ei toimi tehokkaasti
• kasvavalla osalla lapsikansalaisista oikeus riittävään elintasoon ei toteudu (lapsiköyhyyden lisääntyminen)
• päihteitä /huumeita käyttävien äitien syntymättömien lasten oikeus suojeluun ei toteudu
• nuoret ovat alueellisesti eriarvoisessa asemassa jälkihuoltopalveluiden järjestämisessä. Eriarvoisuus aiheutuu myös nykyisen lastensuojelulain mahdollistamasta sijoituksesta avohuollon tukitoimena. Jälkihuolto ei koske myöskään yksintulleita pakolaislapsia.

Varhaiskasvatus

•  palvelutarjonta ei ole laadullisesti, muodoiltaan (päiväkoti/ perhepäivähoito, kokopäivähoito/osa-aikainen hoitopaikka) eikä määrällisesti samantasoista kaikkialla maassa

• varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (varhaiskasvatuksen ”opetussuunnitelma”, jolla ei kuitenkaan samanlaista lainvoimaisuutta kuin perusopetuksen ja muun opetuksen opetussuunnitelmilla) mukaan lapsen kulttuurisen taustan ja äidinkielen huomioon ottamista painotetaan. Kuntien mahdollisuudet järjestää lapsille opetusta heidän omalla äidinkielellään vaihtelevat suuresti
• erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevien lasten asema ja heille tarjolla olevien palvelujen määrä ja laatu vaihtelevat kunnittain palvelut erilaiset eri kunnissa

Ruumiillinen koskemattomuus

Johdantokappaleessa todetaan, että tarkoituksena on tunnistaa syrjintää kokevien ryhmien näkökulmasta pitkäaikaisia ongelmia. Lapset ovat kaikissa yhteisöissä vajaavaltaisia ja heidän mahdollisuutensa vaikuttaa omiin asioihinsa ovat pienemmät kuin aikuisten.

Lapsinäkökulmasta eriarvoisuus ja oikeuksien toteutumattomuus voi johtua siitä, että oman vähemmistöryhmän aikuiset eivät toteuta niitä oikeuksia, joita suomalainen lainsäädäntö periaatteessa takaa kaikille lapsille. Tällaisia toteutumattomia oikeuksia ovat olleet ne ruumiillisen koskemattomuuden suojaan liittyvät oikeudet, jotka erityisesti Pohjoismaissa on taattu lapsille historiallisesti muita yhteiskuntia varhaisemmassa vaiheessa. Tästä keskeinen esimerkki on maahanmuuttajavähemmistöjen lasten oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ruumiillisen kurituksen kielto on voimassa vain muutamissa valtioissa ja näistä maista muuttavat maahantulijat käyttävät traditionaalisesti sellaisia menetelmiä lasten kasvatuksessa, että ne eivät turvaa lapsen fyysistä koskemattomuutta.

Tilanne, jossa vähemmistöryhmittymän lapsen oikeudet ovat vähemmät kuin enemmistön, eivät aina riipu enemmistön syrjinnästä, vaan siitä, että vähemmistön omat traditiot pitävät tai pyrkivät pitämään näitä oikeudenloukkauksia yllä. Kasvatuksella perustellun väkivallan (kurituksen) lisäksi tällaisia mahdollisia toteutumattomia oikeuksia etnisten vähemmistöjen lapsilla voivat olla lapsi- ja pakkoavioliitot, tyttöjen ja poikien ympärileikkaukset. Oikeuksia saatetaan loukata myös oppimisen ja koulutuksen alueella joissakin oppiaineissa, esim. liikunnnassa.

Näistä syistä johdannon muotoilu ”syrjintää kokevien ryhmien näkökulmasta” on ymmärrettävä myös siten, että syrjintää kokevana saattaa olla myös lapsiryhmä. Lapsen saattavat näin ollen uhata myös vähemmistöryhmien omat käytännöt.

Tältä pohjalta väkivaltaan liittyen lasten kannalta toteutumattomia oikeuksia vähemmistöryhmissä saattavat olla

•  Oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen kasvatusväkivallan käytön vuoksi. 

• Oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ympärileikkausten vuoksi.

Lainsäädäntömme ympärileikkausten osalta kaipaa selvennystä samoin kuin viranomaiskäytännöt. Olennaista on, että näitä tapoja ei hyväksytä vaan suojellaan lapset heidän koskemattomuuttaan loukkaavilta käytännöiltä.

Lapsen ympärileikkaus loukkaa myös hänen uskonnollista vapauttaan, sillä se jättää uskonnon jäljen vaikka lapsella aikuistuttuaan on oikeus itse päättää uskonnollisista valinnoistaan.

Naisten juomisen estäminen raskauden aikana

Kysymys päihdeäitejä koskevia toimenpiteitä suunniteltaessa on suhtautuminen siihen, voidaanko sikiötä suojella pakkotoimin, pakottamalla raskaana oleva alkoholistiäiti raittiuteen raskauden ajaksi vai ei.

Keskustelua on häirinnyt se, että periaatteelliseen kysymykseen sikiön suojelusta vastataan toistuvasti käytännön tasoisilla määräraha-argumenteilla, kuten ”nytkään ei ole tarpeeksi hoitopaikkoja edes kaikille halukkaille”. Tämä argumentti on ollut käytössä ilmeisesti vuosikymmeniä.

Argumentti kuulostaa verukkeelta ja johtaa noidankehään: tahdonvastaista raittiutta ei voida järjestää kun ei ole paikkoja eikä rahaa. Tätä puutetta käytetään sitten asian kuntoon saattamisen vastustamiseen.

Tulisi ensin ratkaista periaatteellinen kysymys sikiön suojelemisen hyväksyttävyydestä vaikka pakkotoimin, ja jos se hyväksytään, toimia riittävän rahoituksen saamiseksi.

Keskustelua on häirinnyt äitien päihdeongelman hoidon ja kuntoutuksen sekoittaminen sikiön suojeluun. Keskustelussa on usein vedottu siihen sinänsä paikkansapitävään seikkaan, että pakotetun päihdehoidon tulokset ovat usein huonoja eikä raittiutta voida aina saavuttaa. Pakkohoidon huonoilla tuloksilla on sitten vastustettu aivan eri asiaa, eli sikiön suojelua.

Sikiön suojelu tulee käsitellä itsenäisenä kysymyksenä ja jättää äidin mahdollinen raitistuminen omaksi erilliseksi kysymyksekseen.

Sikiön pakollisen suojelun lienee pelätty johtavan pyrkimyksiin rajata oikeutta raskaudenkeskeytyksiin. Nämä asiat tulisi käsitellä toisistaan erillään.

Ongelmaksi näyttää välillä muodostuvan se, että lapsi ei ole vielä syntynyt kun vammat aiheutetaan.

Kysymys siitä, mistä hetkestä lähtien sikiö ansaitsee itsenäisen suojelun elinikäisten vammojen aiheuttamista vastaan, voitaisiin ratkaista seuraavasti.

Pakkotoimien käytön mahdollisuus alkaa siitä hetkestä lähtien kun raskaudenkeskeytyksen mahdollisuudesta luovutaan ja on tehty päätös siitä, että lapsi synnytetään. Tästä hetkestä lähtien maailmaan on tulossa uusi yksilö joka ansaitsee tulla suojelluksi. Muussa tapauksissa hän joutuu elämään elämänsä tahallaan aiheutettujen vammojen kanssa. Tätä varten ei liene mahdotonta laatia selkeätä säädöstä.

On esitetty, että naisen oikeus päättää omasta ruumiistaan (tässä tapauksessa oikeus päättää juomisestaan) estäisi suojelemasta sikiötä. Asiaa on luultavasti sekoittanut pohdiskelu aborttioikeudesta. Koska aborttioikeuteen ei haluta kajota, on ajateltu, että sikiöllä ei voi olla ihmisoikeuksia.

Tämä asia ratkeaisi yhdessä kohdassa 3. esitetyn asian ratkeamisen kanssa.

Tosiasiassa naisella on joka tapauksessa lukuisia mahdollisuuksia päättää omasta raskaudestaan ja siitä haluaako synnyttää lapsen. Hänellä on myös mahdollisuus päättää siitä onko valmis suojelemaan syntyvää lasta oman käyttäytymisensä aiheuttamilta vaaroilta.

Päätöksen mahdollisuudet kytkeytyvät ratkaisuihin omasta seksuaalisesta käyttäytymisestä, ehkäisystä, ns. katumuspillerien käytöstä, raskaudenkeskeytyksestä ja omasta päihteiden käytöstä. Tilaisuuksia omasta ruumiista päättämiseen on siis kyllin eikä ole tarvetta tarjota päihdeongelmaiselle vielä sitä vaihtoehtoa, että ehdoin tahdoin vaurioittaa syntyvää lasta.

Pakko on turhaan ollut tabuaihe. Tosiasiassa pakkotoimia käytetään yhteiskunnassa huomattavastikin pienemmissä kysymyksissä, kuten varusmiespalveluun liittyen ja rikoksista, jotka ovat vakavuudessaan kaukana siitä, että aiheutettaisiin toiselle yksilölle vaikeita elinikäisiä ruumiinvammoja. Muutamien kuukausien rajattu pakollinen päihteettömyys voi aineriippuvaiselle tietenkin olla kidutusta. Se ei kuitenkaan vahingoita häntä mitenkään eikä päihteiden käytön mahdollisuuden turvaaminen toisen yksilön terveyden kustannuksella voine olla tärkeämpi tavoite.

Pienten lasten huostaanottojen yleisin syy on Kallandin ja Sinkkosen tutkimuksen mukaan äitien päihteiden käyttö. Tahdonvastaisella raittiudella voitaisiin yrittää taata edes se, että tosiasiassa kuitenkin yhteiskunnan huostaan päätyvien lasten terveys pyrittäisiin takaamaan kaikin käytettävissä olevien keinoin.

Ehdotus: Ohjelmaan tulee ottaa tavoitteeksi päihdeäitien tahdonvastaisen raittius menetelmien kehittäminen sikiön ja syntyvän lapsen suojelemiseksi. Raskaana oleville naisille voitaisiin järjestää myös hoitoa ja kuntoutusta pakollisen raittiuden aikana pyrkien siihen sitä, että raittius jatkuisi synnytyksen jälkeenkin.

Tilanteen selkiyttämiseksi pakon käytön perusteeksi tulisi ottaa syntyvän lapsen terveyden suojelu.

Keskusliitto katsoo, että ohjelmassa tulisi asettaa tavoitteeksi kaikkien synnytettävien lasten suojelu päihteiden aiheuttamilta vaurioilta. Tavoitteena tulee olla, että yksikään hoitoa tarvitseva raskaana oleva nainen ei hoitopaikkojen puutteen vuoksi jää ilman hoitoa. Tulee kehittää ohjelma riittävien hoitopaikkojen luomiseksi ja asian vaatiman lainsäädännön laatimiseksi.

Kansainvälinen toiminta

Haasteita lapsen oikeuksien toteutumiseksi

• Kansallisella tasolla lapsen oikeuksien toteutumisen, niiden täytäntöönpanon ja seurannan kannalta on haasteellista, kun eri viranomaistahot vastaavat eri asiakokonaisuuksista. Ulkoasiainministeriö vastaa Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvästä raportoinnista. STM taas koordinoi YK:n lapsen oikeuksien erityisistunnon loppuasiakirjojen seurantaa. Samoin sosiaalinen Eurooppa, lapsiköyhyys ja perheasiat mukaan lukien kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön vastuualueeseen. Opetusministeriö vastaa koulutukseen liittyvistä kysymyksistä, samoin nuoriso-, liikunta- ja kulttuurikysymykset kuuluvat sen hallinnon alaisuuteen.
  
  
• Tuorein lapsia koskeva asiakirja on EU:n komission heinäkuussa 2006 hyväksymä Lapsen oikeuksien tiedonanto, joka sisältää useita strategisia tavoitteita ja toimenpiteitä lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta EU:n sisä- ja ulkopolitiikoissa. Tiedonantoon ei sisälly päätöstä tai esitystä siitä, mitkä kansalliset tahot vastaavat siihen sisältyvien esitysten toteuttamisesta tai niiden koordinaatiosta ja raportoivat vuosittain EU-koordinaattorille. Tiedonantoon sisältyvä toimenpide Eurooppalaisen Lapsen Oikeuksien Foorumin järjestämiseksi toteutuu Saksan EU-puheenjohtajuuskauden aikana. Foorumin järjestämisestä vastaa Saksan oikeusministeriö. Myös EU:n perusoikeusvirastoa koskeva kansallinen lausuntopyyntö tuli aikoinaan oikeusministeriöltä.

• Vastuukysymysten hajanaisuus on kaksijakoista. Toisaalta se palvelee ns. mainstreaming’ia – on hyvä että lapsen oikeudet ja asema ovat monien agendalla ja vastuulla. Toisaalta kuka kantaa kokonaisvastuun? Lapsen edun ja oikeuksien toteutuminen yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa on määritelty lapsiasiavaltuutetun toimenkuvaan kuuluvaksi tehtäväksi. Lisäksi on kirjattu, ettei lapsiasiavaltuutettu korvaa muiden viranomaisten toimintaa vaan täydentää niitä.

Vaatimukset

• YK:n Lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamissa tuoreimmissa suosituksissa kiinnitetään huomiota useisiin kansallisiin ohjelmiin, joissa lapset on huomioitu, mutta joita ei ole sovitettu yhteen. Komitea esittää, että kansallisen toimintaohjelman Lapsille sopiva Suomi alaisuuteen yhdistetään kaikki muut toimintasuunnitelmat ja -ohjelmat. Näin lapsen oikeuksien toteuttamisessa vältetään hajanainen lähestymistapa. Kansallisen toimintasuunnitelman toteuttamiseksi tulisi myös varata riittävät resurssit.

Tällä hetkellä toimintaohjelma Lapsille sopiva Suomi täydentää – omien sanojensa mukaan – muita olemassa olevia kansallisia ohjelmia.

• Lapsiasiavaltuutetun ja monen muun lapsen edun ja oikeuksien puolesta puhuvan työ helpottuisi, jos lapsikysymysten ja lapsen oikeuksien käsittely olisi keskitetysti yhden ministeriön vastuulla. Lapsen oikeuksien komitean vuosittain järjestettävässä keskustelupäivässä syyskuussa 2006 lasten valtuuskunnan edustaja esitti, että komitean tulisi sisällyttää Lapsen oikeuksien sopimukseen uusi artikla, joka velvoittaa jokaisen maan perustamaan lapsen oikeuksien ministeriön.
  
  
• Parhaillaan valmistellaan valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittista kehittämisohjelmaa, joka valmistuu vuoden 2007 aikana. Kehittämisohjelman valmistelun lähtökohtana on poikkihallinnollisuus ja koordinoitu yhteistyö. Se linkittyy lasten, nuorten ja perheiden hallitusohjelmatyöhön, jota opetusministeriö koordinoi. On ensisijaista, että ohjelmatyön lopputuloksena saadaan aikaan asiakirja, jonka perustuu lapsen ja nuoren tarpeisiin ja oikeuksiin eikä eri hallinnonalojen intresseihin omien järjestelmiensä ylläpitämiseksi.

Turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapset sekä muut ns. monikulttuuriset lapset

Mitkä oikeudet eivät nyt toteudu?

Väliaikaiset B-statuksen oleskeluluvat

• Lapsille ei tule antaa tilapäisiä b-oleskelulupia. Ne eivät takaa oikeutta koulunkäyntiin – oikeus, joka on kuitenkin perustuslaissa taattu – eivätkä oikeuta kunnallisiin palveluihin. B-luvan saaneet lapset joutuvat elämään epävarmuudessa ja ilman mahdollisuutta perheenydistämiseen. B-luvan saanut aikuinen ei saa tehdä ensimmäisen vuoden aikana töitä, toisin kuin turvapaikanhakija.
• Edellä kuvattu tilanne vaatii muutosta ulkomaalaislakiin; nykyisellään B-lupa voidaan myöntää 1-2 vuodeksi.

Pakolaisen perheen yhdistäminen

• Turvapaikanhakija- ja pakolaislasten on entistä vaikeampaa saada oikeutta hakea perheenyhdistämistä tai saada hakemukseen positiivinen päätös. Nykyinen käytäntö ei takaa lapsen oikeutta perhe-elämään. Syynä ovat väliaikaiset B-statuksen oleskeluluvat, jotka eivät oikeuta hakemaan pakolaisen perheenyhdistämistä sekä ylipäätään kiristyneet käytännöt ulkomaalaisvirastossa/sisäasiainministeriössä. Aikaisemmin ongelmana on ollut lähinnä prosessin hitaus (usein useita vuosia). Nykyisin perheenyhdistäminen voi tapahtua myös lapsen kotimaahan tai kolmanteen maahan, jos se on lapsen edun mukaista. Suuri osa lapsista tulee kuitenkin sellaisista maista kuin Afganistan, Irak ja Somalia, joihin ei ole turvallista palauttaa lapsia.

Säilöönotto

• Turvapaikanhakija-, pakolais- ja ulkomaalaislapsien säilöönotto ei ole Suomessa yleistä, mutta sitä tapahtuu silti sekä perheensä kanssa että ilman perhettä oleville nuorille lähinnä henkilöllisyyteen liittyvien epäselvyyksien ja maasta poistamisen yhteydessä.
• Säilössä ei ole mahdollista käydä koulua tai opiskella, vaikka säilöönotto voi kestää maksimissaan kolme kuukautta.

Lapsen etu

• Pakolaisjärjestöjen verkoston mukaan lapsen edun käsitettä käytetään myös perustelemaan päätöksiä, jotka eivät välttämättä ole yksiselitteisesti lapsen edun mukaisia. Tällaisia ovat esim. päätökset lapsen käännyttämisestä kotimaahan, iänmääritystestien tulkinta sekä perheenyhdistämispäätökset.

Miten monimuotoisuutta voisi paremmin hyödyntää? Mitä yhteiskunta voisi tehdä?

• Esim. kouluissa voitaisiin hyödyntää paremmin monikulttuuristen lasten ja heidän vanhempiensa tietämystä kotimaastaan, sen tavoista ja uskonnosta. Lapset ja vanhemmat voisivat osallistua tätä kautta opetukseen ja saada arvostusta osakseen.
• Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden tulisi voida osallistua heitä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon.
• Monikulttuurisuus tulisi valtavirtaistaa kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon niin, ettei sitä nähtäisi muusta työstä erillisenä kokonaisuutena.
• Islamofobian vähentämiseksi tulisi työskennellä.

Lainsäädännöstä ja kielikysymyksistä

• Suomalainen lainsäädäntö on yleisesti ottaen hyvää, mutta lain toimeenpanossa on liian suuria alueellisia eroja (esim. kouluissa suomi toisena kielenä -opetuksen, oman uskonnon, äidinkielen ja tukiopetuksen järjestämisessä ja tulkkien käytössä).
• Oman äidinkielen opintojen pitäisi olla pakollisia.
• Iänmääritystestien teosta tulisi säätää ulkomaalaislaissa tai muussa laissa tai testien käytöstä pitäisi luopua

Vähemmistöjen vähemmistöjen kuuleminen

• Tutkittua tietoa on hyvin vähän, mutta tiedossa on ainakin se, että sekä liikuntarajoitteisten ja kehitysvammaisten pakolaisten ja maahanmuuttajien tilanne on vaikea, sillä heillä on tavallaan kaksoisleima. Lisäksi seksuaalisilla vähemmistöillä saattaa olla hyvin vaikeaa etnisissä yhteisöissä, joissa seksuaalivähemmistöjä ei välttämättä lainkaan hyväksytä tai suhtautuminen voi olla hyvin kielteistä. Ns. kunniaväkivallan uhrit ovat vaikeassa tilanteessa oman ja ympäröivän kulttuurin ristipaineessa.

Järjestöjen aseman vahvistaminen

• Maahanmuuttajien omat yhteisöt ja järjestöt kaipaavat nykyistä enemmän tukea ei vain taloudellisesti vaan myös toiminnan suunnitteluun.
• Monia työttömiä, mutta hyvin kotoutuneita maahanmuuttajia voitaisiin työllistää nykyistä enemmän esim. neuvontapalveluihin, kulttuuritulkeiksi, kouluavustajiksi, oman kielen, uskonnon, maantiedon ja esim. koraanin opettajiksi sekä kerho- ja urheilutoiminnan vetäjiksi jne.

Ikä ja sukupuoli

• Maahanmuuttajanaiset ja -lapset on perinteisesti huomioitu palvelujärjestelmässämme paremmin kuin maahanmuuttajamiehet, jotka kokevat usein jäävänsä vaille huomiota ja auktoriteettia työttömyyden ja köyhyyden myötä. Tämä miesten kokemus taas vaikuttaa kielteisesti myös lapsiin ja naisiin.

(Lisätiedot: Annamaija Puonti, viestintäpäällikkö, Lastensuojelun Keskusliitto, puh: (09) 3296 0214 ja 040 580 2545.)

Palaa otsikoihin