Lapsiasiavaltuutetun ja Lastensuojelun Keskusliiton näkemyksiä neuvolatyön ja kouluterveydenhuollon keskeisistä kehittämistarpeista

Neuvolatoimintaa, kouluterveydenhuoltoa ja opiskeluterveydenhuoltoa koskevaa asetusta valmistelevan työryhmän järjestämä kuulemistilaisuus 2.11.2007

Taustaa

YK:n lapsenoikeuksien yleissopimuksen artikla 24 velvoittaa valtioita moniin lasten terveyden edistämiseen liittyviin toimiin, kuten imeväis- ja lapsikuolleisuuden vähentämiseen, välttämättömän perusterveydenhuoltopainotteisen lääkäri- ja terveydenhoidon saamiseen, asianmukaiseen terveydenhoitoon odottaville ja synnyttäneille äideille, ehkäisevään terveydenhuoltoon, vanhempainohjauksen ja perhekasvatuksen ja -palvelujen kehittämiseen sekä imetyksen edistämiseen. Lasten ja perheiden palvelujen alueellinen eriarvoisuus Suomessa on ollut YK:n lapsen oikeuksien komitean huomautuksen aiheena ja se on antanut suosituksensa kuntakohtaisen vaihtelun vähentämisestä.

Lastensuojelun painopistettä pyritään uudessa, vuonna 2008 voimaan tulevassa lastensuojelulaissa suuntaamaan avohuoltoon ja perheiden varhaiseen tukeen sekä viranomaisten yhteistyön parantamiseen. Peruspalveluilla, kuten neuvolatyöllä, on keskeinen rooli lasten ja perheiden ongelmia ennaltaehkäisevässä lastensuojelussa.

Neuvolatoiminta on tarkoitettu kaikille alle kouluikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen ja kouluterveydenhuolto puolestaan kaikille koululaisille. Siksi näiden palveluiden merkitys koko lapsiväestön terveydelle ja hyvinvoinnille on ollut suuri ja tulee myös edelleen olemaan. Terveystarkastuksissa kootaan runsaasti lasten ja perheiden hyvinvointia koskevaa tietoa. On kehitettävä tiedonkeruun järjestelmiä, jotta tämä tieto on soveltuvilta osin hyödynnettävissä paikalliseen ja kansalliseen lasten hyvinvoinnin seurantaan. Tiedonkeruun yhtenäistäminen parantaa mahdollisuuksia seurata lasten terveyttä ja palvelujen laatua kuntakohtaisesti ja antaa tietopohjan alueellisten erojen kaventamiseksi.

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta

Pienen lapsen hyvinvointiin vaikuttaa keskeisesti se, miten hänestä huolehtivat aikuiset voivat. Tästä syystä neuvoloissa on suunnitelmallisesti kiinnitettävä huomiota lapsen ja koko perheen psykososiaaliseen hyvinvointiin. Vanhempien runsas alkoholin käyttö ja mielenterveyden ongelmat sekä lapsiin kohdistuva väkivalta ovat tämän hetken hyvinvoinnin pahimpia uhkia monissa perheissä. Näitä ongelmia voidaan neuvolatyössä käsitellä perheiden kanssa, antaa tukea ja tarvittaessa ohjata perhe erityispalveluihin.

Neuvolatyön kehittämistarpeita:

Vanhempien päihteiden käyttöä tulee terveystarkastusten yhteydessä säännöllisesti kysyä ja käyttää audit-testejä. Päihteistä tulee järjestää terveysneuvontaa ja keskusteluja vanhempainryhmissä, ja madaltaa siten kynnystä päihdeongelmista puhumiselle. Vanhemmille tulee myös jakaa tietoa aikuisten alkoholin käytön vaikutuksista lapsiin.
Määräaikaistarkastusten kyselyihin ja vanhempien ryhmille järjestettäviin terveysneuvontatilaisuuksiin on sisällytettävä myös lähisuhdeväkivallan teema. Väkivalta tulee käsitellä sekä naisen että miehen ongelmana.
Lasten ja perheiden palveluiden verkostoitumista perhekeskuksiksi tulee edistää. Se merkitsee neuvolatyölle entistä vankempaa moniammatillisuutta ja parempia mahdollisuuksia perheiden psykososiaalisen hyvinvoinnin tukemiselle. Perinteisen neuvolatiimin apuna voi olla esimerkiksi perhetyöntekijä, lastensuojelun sosiaalityöntekijä, varhaiskasvatuksen asiantuntija, päihdetyön asiantuntija, järjestön tai seurakunnan edustaja. Kotikäyntejä ja kodinhoitoapua voidaan myös yhdessä kohdistaa parhaiten.Yhteisesti sovitut tavoitteet ja toimenpiteet lasten ja perheiden hyvinvoinnille sitouttaa konkreettiseen yhteistyöhön ja lisää työtyytyväisyyttä.
Yhteistyö on erityisesti toimivaa neuvoloiden uudistetussa perhevalmennuksessa, joka koskee sekä äitiys- että lastenneuvolatoimintaa. Perhevalmennukseen voidaan sisällyttää monia lasten kasvatukseen ja vanhemmuuteen sekä parisuhteeseen liittyviä aihealueita ja käynnistää myös vanhempien omaehtoisesti toimivia vertaisryhmiä. Isien vanhemmuuden vahvistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja ryhmien ohjaamiseen tulee terveydenhoitajille järjestää koulutusta. Moniammatillinen yhteistyö parantaa mahdollisuuksia myös lasten mielipiteiden huomioon ottamiselle neuvolassa.
Niin moniammatillisten tiimien kuin vanhempienkin ryhmien kokoontumisia varten tarvitaan paikallisia ryhmätiloja. Uusien tilojen hankkimisessa tai olemassa olevien tilojen monikäyttöisyyden
tehostamisessa kunnan viranomaisten ja järjestöjen ja seurakuntien yhteistyö on usein hyödyllistä.

Kouluterveydenhuolto

Kouluterveydenhuolto on osa kouluyhteisöä ja oppilashuoltoa. Nykyaikainen kouluterveydenhuolto huolehtii oppilaan ja kouluyhteisön hyvinvoinnista laaja-alaisesti. Koululaisten hyvinvoinnin edistämisessä on tärkeää, että kouluterveydenhuollolla on yhteydet vanhempiin ja että toimintatapana on kasvatuskumppanuuteen perustuva yhteinen vastuu.

Kouluterveydenhuollon kehittämistarpeita:

Oppilaiden tulee saada kouluterveydenhuollon palveluita pääsääntöisesti koulupäivän aikana. Kouluterveydenhuollossa tulee kuulla oppilaiden omia näkemyksiä ja kokemuksia ja kannusta oppilaat huolehtimaan omasta terveydestään. Oppilasta tulee myös aktivoida henkilökohtaisen hyvinvointisuunnitelman laadintaan ja seurantaan eri ikävaiheissa.

Vanhemmat tulee kutsua peruskouluikäisten lasten terveystarkastuksiin. Terveystarkastusten yhteydessä on tilaisuus keskustella laajasti lapsen ja perheen elämästä ja löytää ratkaisuja mahdollisiin psykososiaalisiinkin ongelmiin. Lapsen masennuksen ja mielenterveysongelmien tunnistaminen ajoissa on erittäin tärkeää. Varhaista tukea tai ohjausta erityispalveluihin voi tarvita oppilas, hänen vanhempansa tai koko perhe.

Helsingissä 1.11. 2007

Maria Kaisa Aula Mauri Upanne

Lapsiasiavaltuutettu Lastensuojelun Keskusliitto

toiminnanjohtaja

Palaa otsikoihin