Lisääkö varpu-toiminta huostaanottoja?

Helsingin Sanomat julkaisi 9.2.2008 yleisönosastokirjoituksen, jossa todettiin, että varhainen puuttuminen on lisännyt huostaanottoja - nimenomaan kouluvaikeuksien takia:

Ote yleisönosastokirjoituksesta: "Maassamme asui vuonna 2006 kodin ulkopuolella 15 628 lasta (huostaan otettuina 9 532). Huostaanotot koskevat aivan tavallisten perheiden lapsia, ja suurin yksittäinen syy ovat nykyään kouluvaikeudet. Varhaisen puuttumisen korostaminen on 2000-luvulla laukaissut lastensuojeluilmoitusten suman, joka on purettu huostaanotoilla. YK:n lapsen oikeuksien komitea on ollut huolissaan maamme tilanteesta ja kiinnittänyt huomiota perheen tukemisen tärkeyteen."

Kirjoitus on ilmestynyt samansisältöisenä myös lukuisissa maakunta- ja paikallislehdissä ja toistuu nettipalsoilla. Mikäli katkelma puretaan auki, siitä löytyy kuusikin väitettä, joita on syytä tarkastella yksityiskohtaisesti. Käy ilmi, että väitteet ovat näyttöön perustumattomia uskomuksia, mutta vakavampana käy ilmi valtaisa tiedonpuute. Lapsia, nuoria ja perheitä koskevien toimenpiteiden määrää, laatua ja seurauksia tunnetaan erittäin heikosti.

Vastineita väitteisiin

Väite 1: Maassamme asui vuonna 2006 kodin ulkopuolella 15 628 lasta (huostaan otettuina 9532).
Pohdinta: Kyllä. Suuruusluokka oli 2006 tuollainen koskien 0-17-vuotiaita. Siitä mitä tapahtuu huostaanotetuille lapsille, ei ole kokonaiskuvaa. Julkinen valta ottaa lapsia vastuulleen, mutta ei tiedä, mitä se heille tekee. 

Väite 2: Huostaanotot koskevat aivan tavallisten perheiden lapsia.
Pohdinta: Kyllä ja ei. Vaikka huostaanottojen piiriin tulee lapsia kaikenlaisista perheistä, edes aikaisempiin vaiheisiin eli avohuollon piiriin tulevat perheet eivät näyttäisi olevan "keskivertoperheitä" koko väestöä kuvaavien seikkojen suhteen. (kts. Stakes työpapereita 30/2007). Suomessa puuttuu seikkaperäinen tutkimus huostaan otettujen lasten ja heidän perheidensä taustoista.

Väite 3: Huostaanottojen suurin yksittäinen syy ovat nykyään kouluvaikeudet.
Pohdinta: Väitettä ei voida todentaa, kiistää kylläkin. Ei ole olemassa sellaista valtakunnallista erittelyä, joka osoittaisi huostaanottojen suurimmat yksittäiset syyt. Kouluvaikeudet eivät kuitenkaan voi olla suurin syy tai syy lainkaan, koska ne eivät käy lain vaatimaksi huostaanoton perusteeksi. Eri asia on, ovatko kirjattu peruste ja taustalla kummitteleva peruste erilaiset. Tästä ei ole tietoa.  Väite on myös summittainen sikäli, että kouluvaikeudet eivät voi olla syyperuste alle kouluikäisten (0-6v) kohdalla. Huostaanottojen määrät ovat lisääntyneet kaikissa kunnissa. Kaikissa ei ole Varpu-toimintaa eikä varsinkaan samaa varhaisen puuttumisen toimintaa.

Väite 4: Varhaisen puuttumisen korostaminen 2000-luvulla on laukaissut lastensuojeluilmoitusten suman.
Pohdinta: Mahdoton todentaa tai kiistää. Puuttuu sekä määrällinen että laadullinen tieto. Lastensuojeluilmoitusten mahdollisesta sumasta tai määrällisistä muutoksista ylipäätään ei ole valtakunnallista kokoomatietoa. Ei myöskään ole yleistämiskelpoista tietoa siitä, millaisia lastensuojeluilmoitukset ovat luonteeltaan.

Haluaisimme ehkä myös tietää jotain seurausten ketjusta, eli onko ilmoitusten lisääntyminen tai vähentyminen hyvä vai huono asia. Sitä, onko "varhaisen puuttumisen korostaminen" mahdollisesti laukaissut suman, on tavattoman vaikea osoittaa. Pitäisi täsmentää mitä korostamisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko esimerkiksi lehdistökirjoittelua, politikointia, jotain projektia vai ehkä vakiintunutta hanketta ja toimintaa? Tämän jälkeen pitäisi voida osoittaa, että juuri tuo oli laukaiseva tekijä.

Sama haaste olisi myös sellaisella väitteellä, joka pyrkisi osoittamaan, että varhaisen puuttumisen korostaminen on vähentänyt lastensuojeluilmoituksia. Se, että ilmiöt esiintyvät yhtä aikaa, ei riitä selittämään syy-seuraussuhteita. Jäätelön syönti ja hukkumistapaukset lisääntyvät samaan aikaan vuodesta, mutta tuosta ei sovi tehdä syypäätelmää, kertoo oppikirjaesimerkki.

Väite 5: lastensuojeluilmoitusten suma on purettu huostaanotoilla
Pohdinta: Ei ole tietoa. Kulkuja ilmoituksista eteenpäin ei tunneta kattavasti. Huostaanottojen lisääntyminen tai vähentyminen ei liene sinänsä pääkysymys. Olisi kai toivottavaa, että lasten hyvinvoinnin kannalta kielteiset huostaanotot vähenisivät, mutta eivät hyvinvointia kohentavat huostaanotot.

Jos olisi mahdollista osoittaa, millaisia yhteyksiä minkäkinlaisilla varhaisilla toimilla tai niiden puuttumisella on minkäkinlaisten huostaanotojen lisääntymiseen tai vähenemiseen, käsillä olisi arvokasta tietoa, joka auttaisi ohjaamaan toimintaa. Tässä ollaan kuitenkin paikallisen tuntuman ja valtakunnallisen hämärän vallassa.

Väite 6: YK:n lapsen oikeuksien komitea on ollut huolissaan maamme tilanteesta ja kiinnittänyt huomiota perheen tukemiseen ja tärkeyteen.
Pohdinta: Kyllä, tosin tuo komitean huomautus ei koske yksilöidysti varhaista puuttumista eikä varsinkaan jotain nimettävissä olevaa versiota siitä. Perheen tukeminen on joissain kunnissa varhaisen puuttumisen versioissa keskeistä, joissakin taas perheet ovat sivussa.

On siis tarpeen täsmentää MISTÄ puhutaan ja MIHIN perustuen. On myös tarpeen parantaa tietopohjaa, jonka perusteella voidaan päätellä toimintojen aiotuista ja aikomattomista seuraamuksista.

11.8.2009
Tutkimusprofessori Tom Arnkil, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), etunimi.sukunimi(at)thl.fi, 020 610 7225
Kirjoitus on ilmestynyt sosiaali- ja terveyspoliittisessa aikakauslehti Tessossa (5/2009)