Muutos ajassa ja asenteissa

Varpu-toiminta on laajentunut 2000-luvulla järjestöistä eri hallinnonaloille. Myös asiakasryhmät ovat lisääntyneet.

Mitä aikaisemmin ongelmaan tartutaan, sen helpompi se on ratkaista. Kaikki tietävät tämän. Liian usein jäädään odottelemaan, että vaikeudet ratkeavat ajan kanssa. Ja jälkiviisaasti sitten päivitellään, miksi asiaan ei puututtu ajoissa, kun se oli kaikkien tiedossa kauan sitten. Pahinta silmien sulkeminen on lasten ja nuorten kohdalla.

Tätä asennevinoutumaa yritetään muuttaa Varpulla, varhaisen puuttumisen mallilla. Idean äiti on silloinen peruspalveluministeri, nykyinen Etyjin erityisedustaja Eva Biaudet, jolle käsite early intervention oli tuttu maailmalta.  Biaudeut oli huolissaan nuorista, erityisesti 12−14-vuotiaista pojista. Hänen ajatuksensa oli, että jos satsaamme tähän ikäkauteen, se auttaa nuorta ja koko yhteiskuntaa myöhemmin. Kansliapäällikkö Markku Lehdon vetämänä lähdettiin Lastensuojelun Keskusliiton, A-klinikkasäätiön, Suomen Mielenterveysseuran ja entisen Stakesin, nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa pohtimaan, mitä varhainen puuttuminen voisi tarkoittaa suomalaisessa kulttuurissa. Osapuolet kokoontuivat erilaisten seminaarien puitteissa. Silloin elettiin 2000-luvun vaihdetta.

Olen huolissani, auta minua vähentämään huoltani

Nopeasti kävi selväksi, että varhainen puuttuminen pitää ulottaa kaikkiin ikävaiheisiin ja molempiin sukupuoliin. Esimerkiksi päiväkoti ja koulu ovat erinomaisia paikkoja huomata lapsen ongelmia, koska lapsi viettää siellä paljon aikaansa. Varpusta haluttiin eri hallinnon alat ylittävä, joten verkosto laajeni eri ministeriöihin. Eikä vain opetusministeriöön ja sosiaali- ja terveysministeriöön, vaan mukaan tulivat myös puolustus-, työ-, oikeus- ja sisäasiainministeriö sekä kirkkohallitus ja opetushallitus. Järjestöjenkin määrä lisääntyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Vanhempainliiton myötä.

Teoreettinen kehittely tuli silloisen Stakesin tutkija-kehittäjiltä Tom Arnkililtä ja Esa Eriksonilta. He toivat käsitteitä ja menetelmiä aikaisemmista hankkeistaan. Toiseen yhteyteen kehitetty Huolen vyöhykkeistö katsottiin sopivan erinomaisesti Varpu-toimintaan. 

Myöhemmin jotkut tahot ymmärsivät huolen vyöhykkeistön kuitenkin väärin, ja sitä käytettiin muutamissa kouluissa lasten leimaamiseen. Vanhemmat saattoivat saada esimerkiksi ilmoituksen, että heidän lapsensa on huolen vyöhykkeistön yläpäässä ja näin ollen syrjäytymisvaarassa elämässään.

Tosiasiassa huolen vyöhykkeistö kehitettiin aikuisen tueksi. Aikuinen miettii, missä kohtaa vyöhykkeistöä hän itse on. Jos hänen huolensa lapsesta on pieni, hän pystyy auttamaan lasta todennäköisesti yksin. Jos hänen huolensa on suuri, hän kenties tarvitsee muidenkin ammattilaisten apua.

Avointa keskustelua ja kaikkien näkemykset esiin

Varpu on vaatinut paljon keskustelua, myös väärinymmärrysten ja ylipuuttumisten oikomista. Varhaisen puuttumisen taustalla on ajatus, että kaikilla aikuisilla on vastuu lapsista ja nuorista. Jokaisen tulisi tarttua ongelmiin sen mukaan kuin osaa ja pystyy. Jotta tähän päästään, tarvitaan laaja-alaista kulttuurista muutosta ja yhteisvastuun synnyttämistä. Siihen päästään vain avoimella keskustelulla.

Puuttuminen on herättänyt jo sanana pelkoa. Jotkut puhuvatkin mieluummin varhaisesta tuesta. Puuttumista ilman tukea ei itse asiassa voi ollakaan. Verkoston pohdittavana on ollut sekin, missä kulkee ihmisten ongelmien avoimen esille oton ja vaitiolovelvollisuuden raja. Salassapitovelvollisuus on tärkeä asia, mutta se ei voi olla tekosyy jättää lapsen ongelmia ratkaisematta. 

Varpua on syytetty liiallisesta viranomaisvetoisuudesta. Tarkoitus on kuitenkin päinvastainen: ongelmista pitää aina puhua ensisijaisesti lasten ja nuorten itsensä sekä heidän vanhempiensa kanssa.

Jotta kaikki saavat varmasti äänensä kuuluviin monimutkaisissakin tilanteissa, Stakes on katsonut tärkeäksi kouluttaa kuntiin verkostokonsultteja. Heitä voi tilata esimerkiksi palaverien vetäjiksi. Verkostokonsultit ovat ammattilaisia, jotka eivät ole kenenkään puolella, eivät neuvo eivätkä ota kantaa. He turvaavat sen, että jokainen osallistuja saa rauhassa puhua asiansa omasta näkökulmastaan.

Yksi kulmakivi oli myös Varpun ulottaminen kuntatasolle. Pilottikunniksi ryhtyivät vuonna 2006 Nurmijärvi ja Rovaniemi, joiden palvelujärjestelmiä kehitettiin ja henkilökuntaa koulutettiin tietoisesti siten, että perheet saavat tukea aiempaa varhaisessa vaiheessa.

Tapaus tapaukselta aina ajankohtainen kysymys?

Ajallemme on ominaista yksilöllisyyden korostaminen. Henkilökohtainen koskemattomuus on arvo. Perintönämme on myös ydinperheeseen liitetty ajatus perheen sisäisistä asioista, jotka eivät muille kuulu.

On kysytty, yksilöllistääkö Varpu yhteiskunnalliset ongelmat? Tiedetään, että köyhyys lisää perheiden pahaa oloa. Parempi siis lisätä hyvinvointia kuin syyllistää vähävaraisia tai työuupuneita vanhempia ja heidän lapsiaan.

Kritiikki on otettu vakavasti. Vain moniin suuntiin ulottuva vuorovaikutus takaa sen, että Varpu hioutuu suomalaiseen yhteiskuntaan sopivaksi toimintatavaksi. Varpu-verkoston laajentaminen eri hallinnonaloille ja kuntatasolle on edistänyt sitä, että yksilöiden ohella huomiota kiinnitetään myös rakenteisiin.

Varhainen puuttuminen on oltava sekä ajallista että asenteellista. Puuttumisen tarkoitus on estää ongelmien kärjistyminen ja kasautuminen. Mitä aikaisemmin se tehdään, sen helpompi. Mutta mikä on riittävän varhain; tapaus tapaukselta aina ajankohtainen kysymys.

Raha-automaattiyhdistyksen avustama, järjestöpuolella Lastensuojelun Keskusliiton ja julkisella puolella entisen Stakesin vetämä Varpu-hanke kesti vuoteen 2005. Stakes jatkoi kehittämistä vuoteen 2007, josta lähtien Varhaisen avoimen yhteistoiminnan palvelukulttuurin kehittäminen ja tutkiminen on ollut osa THL:n (entinen Stakes ja KTL) pysyvää toimintaa. Työ jatkuu edelleen sekä viranomais- että järjestöpuolella. Varpu lähti varhaisesta puuttumisesta lasten ja nuorten tilanteisiin. Nyt se on laajentunut koskemaan muitakin asiakasryhmiä, esimerkiksi vanhuksia, vammaisia, päihteitten käyttäjiä ja asunnottomia.

Juttuun on haastateltu: Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Mauri Upannetta, sosiaalineuvos Martti Lähteistä ja filosofian tohtori Sirpa Taskista.