Alkoholista pitää puhua
Huomaaminen ja puheeksi ottaminen on hyvä alku päihdeasioissa. Lapselle ja nuorelle tuottaa usein helpotusta jutella vanhempien alkoholin käytöstä tutun aikuisen kanssa.
A-klinikkasäätiö tekee monenlaista matalan kynnyksen auttamistyötä päihdeperheiden kanssa. Säätiöllä on useita hoito-, viestintä-, koulutus-, kehittämis- ja tutkimusprojekteja eri puolilla maata. Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan arkista juttelua lapsen ja nuoren kanssa.
Työsarkaa riittää. Lasinen lapsuus -tutkimuksen mukaan joka kahdeksas lapsi kasvaa perheessä, jossa hänen mielestään käytetään liikaa alkoholia.
Kehittämisjohtaja Ari Saarto kertoo, että A-klinikkasäätiö on kouluttanut lasten ja nuorten parissa työskenteleviä aikuisia juttelemaan rohkeasti asiasta. Päiväkodissa tai koulussa avoin keskustelu alkoholin käytöstä voisi olla arkista lapsen ja nuoren tukemista.
Lastentarhanopettajan tai luokanopettajan ei tarvitse olla päihdetyöntekijä eikä valistaja. Riittää kun lapsi saa kertoa näkökulmansa asiaan ilman, että häntä tuomitaan tai leimataan ja että hän saa tarvitsemaansa tukea. On tärkeää myös ohjata lisätukea tarvitseva lapsi eteenpäin.
– Lasten ja nuorten kanssa työtä tekevän on tärkeää tukea lasta silloin kun hän on yhdessä lapsen kanssa. Tarvittaessa vanhemmille voi viestittää mistä apua voi tarvittaessa hakea. Silmiä ei saa sulkea.
– Suomessa alkoholiperheiden asioihin on perinteisesti tartuttu liiankin järein asein ja liian myöhään. Alkoholi on lapselle ongelma jo silloin, kun sen käyttö häiritsee häntä, Saarto muistuttaa.
Milloin tavallinen tissuttelu sitten menee lapsen näkökulmasta yli äyräitten? Saarron mielestä silloin, kun lasta ei enää jakseta tai muisteta ottaa huomioon. Aikuiset juhlivat eikä lapselle muisteta antaa ruokaa ja huolenpitoa.
Jo pienikin lapsi aistii aikuisten käytöksen muutokset. Hän ei ymmärrä, miksi tutun aikuisen käytös muuttuu erilaiseksi. Jo pelkkä pullon esiin nostaminen voi olla lapselle merkki siitä, että asioista pitää huolestua. Lapselle juhlat saattavat merkitä suorastaan pelottavia hetkiä.
A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminta on jatkunut 1980-luvulta asti. Toimintamallia on kehitetty ja edelleen se on tarpeellinen. Lasinen lapsuus korostaa lapsen näkökulmaa. Toiminnan myötä alettiin pohtia, millaisiksi lapset kasvavat päihdeperheissä. Alkoholin tai muiden päihteiden liikakäyttö on usein sukupolvelta toiselle periytyvä ketju.
– Lasinen lapsuus on kansanterveysongelma. Valitettavan usein alkoholin runsaaseen käyttöön liittyy myös väkivaltaa. Suomessa alkoholi on kuin jokerikortti, jonka voi ottaa käyttöön tilanteessa kuin tilanteessa, ilossa ja surussa. Elämme sosiaalisessa ympäristössä, joka mahdollistaa runsaan juomisen. Varhaisen puuttumisen mahdollisuuksia on paljon, ja uusia yhteistyön ideoitakin syntyy jatkuvasti, Saarto kertoo.
Yhteyshenkilö:
A-klinikkasäätiö
Kehittämisjohtaja
Ari Saarto
ari.saarto (at) a-klinikka.fi
puh. 040 048 1293