Varhainen puuttuminen on läsnäoloa

"Lapset ovat kirkon toiminnassa ykkösasia", kirkon perheasiain johtaja Martti Esko sanoo. Kirkko kohtaa vuosittain 400 000 lasta ja nuorta. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin kirkon taholta vuonna 2007 kuitenkin vain muutamia. "Tässä on ristiriita. Voi kysyä, kuinka monen lapsen pahoinpitely tai hyväksikäyttö on jätetty vaitiolovelvollisuuden varjoon. Ihan niin se ei saa mennä", Esko muistuttaa. 

Esko kiittelee uutta lastensuojelulakia joka velvoittaa pappien ohella muutakin kirkon henkilökuntaa puuttumaan lapsiin kohdistuviin väärinkäytöksiin. Kirkon mukanaolo Varpu-toiminnassa on merkinnyt verkostoitumista monien tahojen kanssa, keskustelua ja tasokasta koulutusta. Esimerkiksi kirkon yli neljänkymmenen perheasiainneuvottelukeskuksen johtajat on koulutettu havaitsemaan yhä herkemmällä seulalla lasten kaltoin kohtelua. Muutenkin ilmainen keskusteluapu perheasiainneuvottelukeskuksissa koulutetun henkilökunnan kanssa on vienyt monen perheen asioita eteenpäin.

Välittäminen, rinnalla kulkeminen, myötäeläminen ja heikkojen ja syrjäytyneiden etsiminen

Varhaisen puuttumisen ohella Martti Esko puhuu varhaisesta tuesta, jota kirkon piirissä on annettu jo pitkään, esimerkiksi nuorisoneuvonnan ja erityisnuorisotyön puitteissa. Seurakunnissa eri puolilla maata työskentelee toistasataa erityisnuorisotyöntekijää. Heidän työnsä käsittää yhteisiä elementtejä, mutta paikallisiin tarpeisiin muokattuna. Varhaista puuttumista on myös niin sanottu etsivä työ eli jalkaudutaan sinne, missä nuoret kokoontuvat. Tätä on esimerkiksi Saapas-toiminta.

Nykyään puhutaan läsnäolon nuorisotyöstä. Ajatus on liikkua siellä, missä nuoret viettävät aikaansa ja reagoida niihin asioihin, jotka ovat heille ajankohtaisia ja tärkeitä. Erityisesti halutaan tavoittaa niitä tukea tarvitsevia nuoria, jotka eivät osaa ehkä itse hakea apua. Missiona on varhaisen puuttumisen ohella välittäminen, rinnalla kulkeminen, myötäeläminen ja heikkojen ja syrjäytyneiden etsiminen.

Lapsia auttaa koko perheen tukeminen

Varhainen puuttuminen tulee ulottaa entistä nuorempiin. Lapsia auttaa koko perheen tukeminen. Vanhempien läsnäoloa edellyttää lastensuojelulakikin. Monien avioerojen maassa kirkko auttaa lapsia myös järjestämällä eroryhmiä niin aikuisille kuin lapsille. Ryhmässä lapsi saa ilmaista tunteitaan ja nähdä, että elämää on eron jälkeenkin. "Lapselle tulee tehdä aina selväksi, että ero ei ole koskaan lapsen syy ja että hänellä on oikeus sekä isään että äitiin myös eron jälkeen. Hän ei jää yksin, vaikka vanhemmat eivät enää yhdessä asukaan", Esko sanoo. Kun eroa ja sen jälkeistä elämää selvitetään lapselle ajoissa, siinä tahdissa kuin muutoksia tapahtuu ja lapsen ikätasoon sopivalla tavalla, erosta ei tule perheessä tabu, saati että lapsi joutuisi valitsemaan puolensa isän ja äidin välillä.

Yhteyshenkilö:

kirkon perheasiain johtaja Martti Esko
puh. (09) 180 2266
martti.esko(at)evl.fi