Riittävän hyvää vanhemmuutta

"Välttämätön", ohjelmapäällikkö Seppo Sauro Lastensuojelun Keskusliitosta vastaa kysymykseen, millä sanalla hän kuvaisi Varpu-projektin taivalta 2000-luvun alusta tähän päivään. Matka ei ole aina ollut helppo. Keskustelua, kriittistäkin, on ollut paljon. "On syytetty eetoksesta ja paatoksesta ja projektin kuoliaaksi syleilystä, mutta oikeat kysymykset ovat sitä kautta seuloutuneet esiin. Se on ollut tärkeintä", hän sanoo. Hyvää Sauron mielestä on esimerkiksi ollut pohdiskelu siitä, mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta, tai riittävän hyvää elämää ylipäätään ja kuka siitä päättää. "Jos asiantuntija määrittelee nuoren syrjäytyneeksi, mutta nuori itse on toista mieltä, miten toimitaan?", Sauro kysyy. 

Lastensuojelun Keskusliitossa työtä Varpun hyväksi tehdään edelleen monenlaisten hankkeiden puitteissa. Yksi esimerkki on lapsiperheiden eropalveluiden kehittämishanke Neuvo. "Vanhemmuus jatkuu avioerosta huolimatta. Vaikka parisuhde päättyy ja tunteet kuohuvat, keskusteluyhteys lapsen asioissa pitää silti löytyä. Pahimmillaan lapset joutuvat erossa pelinappuloiksi, kun vanhemmat tappelevat rahasta, tapaamisoikeuksista tai omaisuudesta. Neuvo-projektissa on kehitetty eron jälkeistä vanhemmuutta tukevia ja vanhempien yhteistoimintaa edistäviä palveluita ja työskentelytapoja", Sauro kertoo.

Keskusliitto on kampanjoinut myös lapsen fyysisen koskemattomuuden puolesta Älä lyö lasta -kampanjalla. Lapsen fyysinen koskemattomuus on arvo, mutta myös lain takaama oikeus. Sauro sanoo olevansa hämmästynyt, kuinka yleisesti lapsen lyömistä edelleen puolustellaan, vieläpä rakkauden nimissä.

Varpu-ajattelua ollaan ulottamassa myös tupakointiin, joka on erityisesti lastensuojelunuorilla hyvin yleistä. "Näiden nuorten tupakointiin ei ole juurikaan puututtu. On ajateltu, että heillä on isompiakin vaikeuksia kuin röyhyttely", Sauro sanoo. Asialla on Sauron mielestä toinenkin puoli: "14-vuotias sijaishuollossa oleva lapsi on saattanut tupakoida jo viisikin vuotta. Hänen on vaikea lopettaa, vaikka haluaisikin. Siksi aikuisen on autettava häntä".

Sauro kiittelee myös toista vuotta voimassa ollut lastensuojelulakia. "Lapsen sijaisvanhempi voi löytyä lapsen sukulaisista tai muusta lähipiiristä. Tällaista mahdollisuutta ei ennen juurikaan käytetty, vaan lapsi sijoitettiin automaattisesti vieraalle aikuiselle laitokseen tai sijaiskotiin. Se vaatii aina paljon resursseja ja viranomaistyötä", hän kertoo. "On myös inhimilliseltä kannalta hyvä, jos lapsi tai nuori voi jäädä isovanhempiensa luokse. Halutessaan sukulaisten on saatava kuitenkin ammattilaisten apua", Sauro muistuttaa.

Hän toivoo myös uudistuvasta adoptiolaista nykyistä rennompaa ja joustavampaa muun muassa vanhempien sukupuolen, etnisen taustan ja iän suhteen.  "Jos 10 000 lasta on vailla turvallista kotia ja tuhannet vanhemmat vailla lapsia, eikö osapuolia kannattaisi lähentää toisiinsa", Sauro kysyy.

Kaiken hyvinvoinnin taustalla on meidän aikuisten yhteisvastuu lapsista ja nuorista. Se tarkoittaa että ei ole yhdentekevää, mitä naapurissa tapahtuu. Jos humalaiset aikuiset jättävät lapsen heitteille, on kansalaisilla velvollisuus puuttua asiaan. Eikä kyse ole vain naapureista. "Yhteisvastuullisuutta on määritellä esimerkiksi se, kuinka paljon otamme alkoholia kylässä, kun lapset ovat paikalla", Sauro sanoo.

Yhteyshenkilö:
Toiminnanjohtaja
Mauri Upanne
puh. (09) 329 6011
mauri.upanne (at) lskl.fi