Opetusalalla varhainen puuttuminen ulottuu laajalle

Varhaisen puuttumisen malli, jossa opetusministeriö on ollut mukana alusta lähtien, on antanut ministeriön työskentelyyn oman lisänsä täydentämällä monia jo vireillä olleita hankkeita. " Yhteistyö verkostossa on lisännyt tietoa ja tuonut uusia näkökulmia", opetusneuvos Jussi Pihkala sanoo.

Varhaisen puuttumisen periaatteena on, että aikuisen on puututtava lasten ja nuorten ongelmiin, kun hän sellaisia huomaa. Tässä mielessä koulu on erinomainen yhteisö: siellä lasten ja nuorten tukena on aikuisia, vieläpä monen alan ammattilaisia. Opettaja, kuraattori, opinto-ohjaaja, terveydenhoitaja ja oppilaat muodostavat oppilashuoltotyöryhmän, jonka tulee jo lain mukaankin kokoontua säännöllisesti. Joskus mukana on sosiaalityöntekijäkin. Pihkalan mukaan parhaassa tapauksessa ryhmä on rehtorivetoinen.

Opetusalalla varhainen puuttuminen ulottuu laajasti monille aihealueille, oppimisvaikeuksista aina sosiaalisiin ja emotionaalisiin ongelmiin asti. Ikähaarukkakin on leveä, esiopetuksesta melkein aikuisikään saakka. Yksilöiden ohella varhaisen puuttumisen tulisi kohdistua myös koulun toimintakulttuuriin. Sille, miten ehkäistään esimerkiksi koulukiusaamista, tulee olla säännöt ja ohjeet. Osapuolilla on oltava yhteinen käsitys, miten kiusattua autetaan ja miten kiusaaja saadaan lopettamaan toimintansa.

Kodin ja koulun yhteistyö avainasemassa

Varhainen puuttuminen ehkäisee syrjäytymistä. Koululaisista syrjäytymisvaarassa ovat etenkin aikuistuvat nuoret, jotka elävät muutosvaihetta siirryttäessä koulusta opiskelemaan tai työelämään. Varsinkin 15-20–vuotiaita nuoria valintojen vaikeus ja päätöksenteon pakko saattavat ahdistaa. "Myös pienemmät lapset tarvitsevat ajoissa tuki- ja erityisopetusta, jotta he eivät jää ikätovereistaan jälkeen", Pihkala sanoo. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle kymmeniä tuhansia euroja. – Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä, mikä ei ole rahassa edes mitattavissa.

"Varpu-mallin toteutuminen opetusalalla on myös rahakysymys. Varhainen puuttuminen on helpompaa esimerkiksi pienissä luokissa kuin isoissa. Myös lähikoulujen säilyttäminen vaatii rahaa. Toisaalta moni asia on kiinni enemmän asenteesta kuin rahasta, tahto- ja järjestelykysymys", Pihkala sanoo. Kodin ja koulun yhteistyö on avainasemassa varhaisen puuttumisen mallissa. Kummankin tahon tulee kunnioittaa toisiaan. Kun koulu ottaa nykyistä enemmän vastuuta lasten kokonaiskasvatuksesta, se tietää haastetta myös vanhemmille.

Jos ollaan ajoissa liikkeellä, mahdollisuudet ratkaista hankalat tilanteet ovat vielä hyvät verrattuna siihen, että ongelmat ovat ehtineet jo kietoutua monimutkaiseksi vyyhdiksi. Kaikki siis hyötyvät Varpusta: oppilas, perhe, opettajat ja koulu yhteisönä.

Yhteyshenkilö:
OPM / opetusneuvos Jussi Pihkala
puh. (09) 160 77383
jussi.pihkala(at)minedu.fi