Matalan kynnyksen paikkoja

Kunnissa on viime vuosikymmenen aikana satsattu lasten ja nuorten erityispalveluihin. Se on synnyttänyt osaamista, mutta tehnyt asetelmasta myös nurinkurisen: apua tarvitsevasta lapsesta on tullut erityisosaamista vaativan asiantuntijan toimenpiteen kohde. "Tätä asetelmaa Varpu on ravistellut rajusti", projektipäällikkö Sirkka Rousu Kuntaliitosta sanoo. Varhainen puuttuminen tarkoittaa aina myös varhaista tukea. Tuen on rantauduttava lähelle ihmisiä, sinne, missä lapset ja nuoret aikansa viettävät: kouluun, päiväkotiin, iltapäiväkerhoon ja muuhun kerhotoimintaan.

Tämän lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat muitakin matalan kynnyksen paikkoja, joihin voi vain kävellä sisään murheineen, ilman lääkärin lähetettä tai viranomaisen passitusta. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi lasten neuvola, nuorisoneuvola, perhekeskus, nuorten turvatalo ja tai vaikka tyttöjen talo. Niitä on tälläkin hetkellä, mutta niitä tarvitaan enemmän. Rousu peräänkuuluttaa myös vertaissuhteita lasten vanhempien välille. Näin aikuiset ovat kärryillä, missä mennään ja yhteisistä lapsiin liittyvistä säännöistä ja aikatauluista on helppo sopia. Kunta voi auttaa verkostojen käynnistämisessä, esimerkiksi neuvolatoiminnan kautta.

Muutos ei synny hetkessä

"Varpun tuoma muutos kunnissa ei synny hetkessä. Se tarkoittaa koulutusta, kokemusten jakamista ja organisaatioiden muutosta. Tässä Kuntaliitto on mukana", Rousu sanoo. Kuntaliiton tehtävä on myös arvioida, miten varhainen puuttuminen - tai tuki, kuten Rousu sitä mieluummin nimittää - käytännössä todella juurtuu kuntiin. Monissa kunnissa lasten ja nuorten palvelut ovat hajallaan eri toimialoilla. Tällöin on vaikea arvioida, miten kokonaisuus toimii.

Kuntaliitto on laatinut oppaan (2008), joka tarjoaa kunnille työkaluja toteuttaa, arvioida ja seurarata Varpu-palveluiden kehitystä. "Niin sanottu elämänkaarimalli on luotu asiakaslähtöiseksi. Siinä yhden ja saman ohjauksen ja johdon alla on kaikki lasten, nuorten ja perheiden palvelut", Rousu sanoo. Kun varhainen tuki juurtuu matalan kynnysten paikkoihin, erityispalvelut vapautuvat tehokkaammin niille, jotka niitä todella tarvitsevat.

"On hienoa, kuinka paljon Varpusta on keskusteltu. Varpu ei ole tullut vain yksittäisten työntekijöiden tai koulujen asiaksi, vaan kansalliseksi projektiksi. Jo se kertoo, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys", Rousu toteaa. Hän toivoo, että kansallisella tasolla satsataan myös tutkimukseen, jotta nähdään, miten Varpu toimii ja mitä vaikutuksia varhaisesta tuesta on.

Yhteyshenkilö:
Jaana Viemerö
jaana.viemero(at)kuntaliitto.fi